Paasitornin kerroksessa 3,5 on kaksi keskenään lähes samanlaista tilaa. Ne on omistettu ihmisille, joiden työn tuloksena Paasitorni on tänään sellainen kuin on.

Anita Ritakallio toimi Paasitornin kongressipäällikkönä kahteen otteeseen vuosina 1987–1990 sekä 1995–2016. Ritakallio oli määrätietoinen uudistaja, jolla oli vahva visio Paasitornin nostamisesta uuteen kukoistukseen useamman vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen.

Ritakallion lujasta luonteesta kertoo, että hän myös irtisanoutui tehtävästään, kun ei saanut visiotaan toteutettua mielestään riittävällä tahdilla. Kaikeksi onneksi hän palasi Paasitorniin viiden vuoden kuluttua.

Esko Häsä puolestaan toimi Paasitornin toimitusjohtajana vuosina 1993–2001 ja oli vastuussa siitä, että talon ja sen palveluiden kehittäminen ja siihen liittyvät mittavat uudistukset saatiin vietyä läpi.

1990-luvun puolivälistä lähtien Paasitorni on kokenut todellisen muodonmuutoksen hieman nuhjuiseen kuntoon päässeestä työväentalosta nykyaikaiseksi ja monipuoliseksi kokous- ja tapahtumataloksi.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Anita Ritakallio (Helsingin Työväenyhdistys)

Paasitornin kerroksessa 3,5 on kaksi keskenään lähes samanlaista tilaa. Ne on omistettu ihmisille, joiden työn tuloksena Paasitorni on tänään sellainen kuin on.

Anita Ritakallio toimi Paasitornin kongressipäällikkönä kahteen otteeseen vuosina 1987–1990 sekä 1995–2016. Ritakallio oli määrätietoinen uudistaja, jolla oli vahva visio Paasitornin nostamisesta uuteen kukoistukseen useamman vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen.

Ritakallion lujasta luonteesta kertoo, että hän myös irtisanoutui tehtävästään, kun ei saanut visiotaan toteutettua mielestään riittävällä tahdilla. Kaikeksi onneksi hän palasi Paasitorniin viiden vuoden kuluttua.

Esko Häsä puolestaan toimi Paasitornin toimitusjohtajana vuosina 1993–2001 ja oli vastuussa siitä, että talon ja sen palveluiden kehittäminen ja siihen liittyvät mittavat uudistukset saatiin vietyä läpi.

1990-luvun puolivälistä lähtien Paasitorni on kokenut todellisen muodonmuutoksen hieman nuhjuiseen kuntoon päässeestä työväentalosta nykyaikaiseksi ja monipuoliseksi kokous- ja tapahtumataloksi.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Esko Häsä (Helsingin Työväenyhdistys)

Kun katsot ympärillesi tässä huoneessa, näet kolme teosta, joista jokaisen on signeerannut Juho Rissanen.

Rissanen oli Suomen taiteen kultakauden väkevä edustaja, joka eli aivan poikkeuksellisen monivaiheisen elämän. Hän syntyi Kuopiossa vuonna 1873 köyhään perheeseen, pääsi 15-vuotiaana maalarinliikkeen oppipojaksi ja vuonna 1896 Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulun oppilaaksi, opettajanaan mm. Helene Schjerfbeck.

Helsingistä Rissanen suuntasi kielitaidottomana Pietarin taideakatemiaan, jossa hänen opettajanaan toimi Ilja Repin. Vuonna 1918 hän muutti Tanskaan, sieltä Ranskaan ja vuonna 1939 lopulta Yhdysvaltoihin Miamiin.

Maailmankansalaiseksi itsensä kokeneella Rissasella ei koskaan ollut varsinaista kotia. Hänen elämänsä suuri trauma oli juopon isän paleltuminen kuoliaaksi taiteilijan ollessa 10-vuotias.

Juho Rissanen lahjoitti maalaukset “Rakentajia” ja “Lastin purkaminen” Helsingin Työväenyhdistykselle vuonna 1915. Hiilipiirroksen “Tappelu” on lahjoittanut sosiaalineuvos Aira Heinänen vuonna 2017.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Juho Rissanen (Museovirasto)

Ruotsalaissyntyinen arkkitehti Karl Lindahl ei koskaan opetellut puhumaan suomea, mutta teki täällä komean uran arkkitehtinä. Yksi hänen hienoimmista töistään on juuri tämä talo: Paasitorni.

Paasitornin suunnittelusta järjestettiin vuonna 1905 suunnittelukilpailu, jonka Lindahl voitti. Valmista rakennusta juhlittiin syksyllä 1908 oikein kunnolla – peräti viiden päivän verran.

Myöhemmin 20-luvulla Lindahl suunnitteli myös Paasitornin laajennusosan.

Lindahlin uran alkuvaiheessa vallitseva arkkitehtuurin ideaali oli koristeellinen Jugend, josta vaiheittain siirryttiin pelkistetympään pohjoismaiseen klassismiin.

Paasitorni edustaa hienolla tavalla tätä siirtymää: rakennuksen vanhin osa on puhdasta jugendia, 20-luvulla valmistunut taas edustaa klassismia.

Tämän kokoustilan upea uudistettu interiööri on suunniteltu tekemään kunniaa Lindahlin arkkitehtonisille arvoille ja elämäntyölle.

Kokoustilan valtavan 13 metriä pitkän freskon maalasi ruokapalkalla unkarilainen taiteilija Janos Rozs ollessaan Suomessa pakolaisena vuonna 1939.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Karl Lindahl (Museovirasto)

Kun saavut Paasitorniin, tulet osoitteeseen Paasivuorenkatu 5A.

Ja aivan oikein, katu on saanut nimensä juuri samaiselta mieheltä, jonka mukaan on nimetty myös tämä huone – kuten koko rakennuskin.

Matti Paasivuori saapui Helsinkiin vuonna 1887. Nuoresta kirvesmiehestä kasvoi vuosien myötä ammattiyhdistysliikkeen ja sosialidemokraattisen puolueen voimahahmo, joka tuli tunnetuksi maltillisena ja ehdottomaan laillisuuteen sitoutuneena toimijana.

Paasivuori toimi myös Helsingin Työväenyhdistyksen johtokunnassa ja oli vahvasti vaikuttamassa Paasitornin rakentamiseen 1900-luvun alussa.

Kun eduskunta palasi sisällissodan jälkeen työhönsä pitkän istuntotauon jälkeen, sosialidemokraattien ryhmästä oli paikalle tervetullut vain yksi mies – kaikesta väkivallasta sodan aikana ehdottomasti kieltäytynyt Matti Paasivuori.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Matti Paasivuori 1910-luvulla (Museovirasto)

Jokainen, joka on kahdeksan viime vuosikymmenen aikana pyörinyt Kallion kaupunginosassa, on joskus törmännyt Tarja Haloseen, Suomen ensimmäiseen naispresidenttiin.

Tarja Halonen on elänyt Kalliossa koko ikänsä – ja täällä hän asuu edelleen.

Ulkomaalaisten on usein lähes mahdoton käsittää, miten presidentti voi liikkua vapaasti kansalaisten keskuudessa. Mutta kaikille kalliolaisille Tarja Halonen todella on ollut tuttu näky.

Paasitorniin Halosen yhdistää moni asia, viimeksi se, että hänellä on presidenttikausiensa (2000–2012) jälkeen ollut tässä aivan naapurissa oma toimisto.

Halosen parhaat muistot Paasitornista liittyvät kuitenkin luultavasti niihin kahteen kertaan, jolloin hän saapui tänne vaali-iltana juhlimaan valintaansa Tasavallan Presidentiksi.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Tarja Halonen (Helsingin Työväenyhdistys)

Harva tietää, että yksi Paasitornin omistavan ja vuonna 1884 perustetun Helsingin työväenyhdistyksen perustajista oli aatelissäätyyn kuuluva valtiopäivämies ja yrittäjä. Moni kuitenkin saattaa muistaa, että varhaista suomalaista työväenliikettä kutsuttiin wrightiläiseksi työväenliikkeeksi.

Kyseessä on Viktor Julius von Wright, huonekalutehtailija, joka tahtoi toiminnallaan edistää työväestön olosuhteita ja samalla ehkäistä työväestön radikalisoitumista.

Monipuolinen von Wright oli myös suomalaisen designin esi-isä, joka toimi pitkään Helsingin Käsityö- ja teollisuusyhdistyksen puheenjohtajana.

Laadukasta muotoilua arvostanut von Wright taatusti viihtyisi tämän nimeään kantavan kokoustilan tyylikkäästi uudistetussa interiöörissä.

PS. Arvasit oikein, Viktor Julius on kuin onkin sukua muun muassa lintumaalauksistaan tunnetuille taidemaalareille Ferdinand, Magnus ja Wilhelm von Wrightille, jotka olivat hänen setiään.

TUTUSTU TILAAN

Kuvassa Viktor Julius von Wright (Museovirasto)

Paasitorni on koko historiansa ajan toiminut monenlaisten tapahtumien näyttämönä. Se on ollut kohtaamispaikka, jonne ihmiset ovat tulleet pitämään hauskaa, harrastamaan ja nauttimaan kaikenlaisista esityksistä.

Täällä on katsottu elokuvia, järjestetty teatterinäytöksiä, laulettu kuorossa, nyrkkeilty, vietetty iltamia, tanssittu, juhlittu ja pidetty kokouksia.

Lippuja kaikkiin talon tapahtumiin myytiin aikoinaan talon ylemmästä aulasta edelleen löytyvästä lippukassasta.

Jo varhain Paasitornin kutsumanimeksi tuli yleisön keskuudessa ”Bygga” ja kun 1970-luvun lopun diskobuumi valloitti talon, nimi tuli tutuksi taas uudelle sukupolvelle.

Tunnettu tapahtuma- ja kohtaamispaikka on ollut myös alakerran Juttutupa-ravintola.

Paasitornissa tapahtuu edelleen – tärkeitä tapahtumia ovat 2020-luvulla olleet mm. vuotuiset Pääsiäispunk, Rockabilly Xmas sekä 70- ja 80-lukujen tyyliin järjestetty Byggan Retrodisco.

Kuvassa disko juhlasalissa 1980-luvulla (Työväen Arkisto)

Alun perin Paasitornista piti tulla aika erinäköinen. Mutta sitten hanketta toteuttaneen Helsingin Työväenyhdistyksen puuhamiehet oivalsivat, että talon kallioisen tontin louhinnasta saataisiin komeaan graniittijulkisivuun tarvittavat kivet. Ja niin päädyttiin tekemään Paasitornista kivilinna.

Paasitornin alkuperäinen osa valmistui vuonna 1908. Tontilta louhittiin rakennuksen alta kuitenkin niin paljon graniittia, että sitä riitti vielä vuonna 1925 valmistuneeseen laajennusosaan ja myös koko Siltasaaren pengerrykseen.

Vuonna 2024 Paasitornin julkisivun kiviä irrotettiin, puhdistettiin ja kiinnitettiin uudelleen paikalleen. Samalla kivilaattojen kiinnityksiä ja niiden alla olevia rakenteita kunnostettiin. Julkisivu palautui näin täysin alkuperäisen näköiseksi.

Omalta tontilta louhitut yli satavuotiaat kivet saavat nyt koristaa Paasitornia vielä ainakin toiset sata vuotta tästä eteenpäin.

Kuvassa talon rakennustyömaa (Työväen Arkisto)

Paasitornin juhlasalissa on esiintynyt iso joukko kuuluisia artisteja, bändejä ja orkestereita. Mutta yksi legendaarisimmista täällä nähdyistä keikoista nähtiin salin ulkopuolella.

Kaikkien aikojen kovin suomalainen rock-bändi Hurriganes oli aivan uransa alussa. Bändin keulahahmo Remu Aaltonen oli omasta mielestään buukannut bändille sen ensimmäisen keikan Paasitorniin uudenvuoden aattona vuonna 1971.

Kun bändi pääsi paikalle, kävi ilmi, että juhlasalissa soitti jo toinen bändi (Jussi & the Boys) eikä Remulla ja kumppaneilla olisi lavalle asiaa.

Tästä tulistuneena Remu käski virittää soittokamat juhlasaliin johtaville portaille.

Ja niin kävi, että Hurriganes veti ensikeikkansa Paasitornin portaikossa.

Kuvassa Hurriganes (Museovirasto)